*** MIELIKUVITTAMO *** KREISI DRAKKIS & PIKKUHIRVIÖT ***

*** Orlochlessin Torni *** Yhteystiedot *** Pääsivu *** KenNetti ***

Copyright © 1985-2007 Kentsu Productions Oy Ltd • Viimeisin päivitys 02.04.2007

Kummituslinnasta
Orlochlessin Torniksi

Orlochlessin Tornin somistuksen perusideaa voisi kuvailla parhaiten sanoilla "kaksiulotteinen sarjakuva kolmiulotteellistuu". Jotkut Tornin vieraat tosin pitävät kaksiulotteisia puulevystä tehtyjä PikkuHirviöitä liian yksinkertaisina, mutta tälle litteälle ratkaisulle oli omat syynsä - kuten kaikelle muullekin mitä Torni pitää sisällään.

Tämän sivun ylimmässä kuvassa näet Ari Backmanin Kummituslinnan "hautakammion" ja saman paikan Kenneth Sundbergin käsittelyn jälkeen. Synkkä hautakammio muuttui värikkääksi ruokasaliksi, jossa PikkuHirviöt villistelevät oikein olan takaa vankityrmän avainta etsiessään. Tämä alkuperäinen Ruokasali on hyvä esimerkki siitä, miten sisäradan olemassaoleville asioille (tässä tapauksessa heiluville arkuille) löytyi oma oleellinen roolinsa tarinasta.

PikkuHirviöiden seikkailun muokkaaminen vanhaan Kummituslinnarakennukseen ei ollut kuitenkaan yksinkertaista. Vanhaan rakennukseen ei kannattanut tehdä mittavaa remonttia. Orlochlessin Tornin seikkailu oli luotava vanhan rakennuksen ehdoilla, joihin kuuluivat muun muassa kovin rajallinen tila, hehkulampuin toimivat kohdevalaisimet, sekä äänentoistojärjestelmä, joka oli rajoitettu toistamaan ainoastaan yhtä ääniraitaa koko sisäradan ajan. Näiden lisäksi myös tietyt liikkuvat hahmot, heiluvat kaapit ja kaatuvat laatikot oli parempi jättää alkuperäisille paikoilleen. Varsinaiseen rataan (=kiskoon) ei myöskään tehty muutoksia.

Kenneth Sundberg halusi luoda nähtävää koko radan varrelle, kapeista tiloista huolimatta. Juuri näiden kapeiden tilojen takia puulevystä leikatut littana-PikkuHirviöt tulivat hyvään tarpeeseen. Suurin osa vanhoista lavasterakennelmista purettiin lisätilan luomiseksi. Toisenlaista lisätilaa luotiin ripauksella teatterin taikaa, pelkällä mustalla verhokankaalla ja strategisella valaistuksella; näin saatiin pimeää tyhjyyttä niihin sisäradan kohtiin, joissa aiemmin nähtiin tylsiä puuseiniä. Runsaista yksityiskohdista huolimatta Kenneth pelkisti sisäradan värimaailman ja asettelun sarjakuvamaisen yksinkertaiseksi; koskapa näkymäkohtaista puhetta eikä ääniefektejä voitu käyttää, oli hahmojen ilmeiden ja asentojen - värien, valojen, ja varjojen - selitettävä seikkailun juonta.

Hahmojen Toteutus

Useimmat vanhoista Kummituslinnan asukeista kelpuutettiin "kasvojenkohotuksen" jälkeen uudistuneeseen seikkailuun. Pneumaattisesti toimivien otusten joukkoa vähennettiin tarkoituksellisesti. Yksityiskohtaisemman selvityksen sisäradan alkuperäisestä muutoksesta - sekä kesän 2005 suurista muutoksista - löydät tämän sivun Extraliitteestä.

Kenneth Sundberg loi sisäradan Drakkis-hahmon sekä Eveliina IV Ilkeän (oheisissa kuvissa) aivan tavallisista mallinukeista. Luomisprosessissa käytettiin polyuretaanivaahtoa, muovailuvahaa, kipsiä, sekä kovettuvaa Plastiroc-massaa. Samoja aineita käytettiin lähes jokaisen hahmon "kasvojenkohotuksessa". Tämä prosessi tapahtui sataprosenttisena käsityönä Kenneth Sundbergin silloisessa pienessä yksiössä Vantaan Myyrmäessä, jonne suurin osa Särkänniemen Kummituslinnan vanhoista asukeista matkusti mustissa jätesäkeissä syksyllä 1999.

Vuodesta 2000 vuoteen 2004 Torniseikkailun loppuhuipentumana nähtiin jättiläismäinen Kreivi Orlochless - (jättiläismäinen siksi että hahmo nähdään PikkuHirviöiden perspektiivistä). Kesäksi 2005 kyseinen pneumaattinen hahmo sai uuden paikan sisäradalta. Tämän "Iso-Orlochlessin" kädet ja käsivarsien liike on muuttunut lähes joka kesä. Kesää 2003 varten Orlochless sai entistä kauhistuttavamman olomuodon - kolmisormiset kourat viittaavat Orlochlessin kykyyn muuntautua lepakoksi. Alkuperäinen "Iso-Orlochless" tehtiin vanhasta Kummituslinnasta peräisin olevan "Peikon" päälle edellämainittuja aineita käyttäen, tosin lasikuidulla vahvistettuna. Orlochlessin lopullisen ihonvärin löytääkseen Kennethin täytyi tehdä lukuisia maalisekoituksia ennenkuin sopivan tuima sävy löytyi.

Jotkut Orlochlessin Tornin hirviöistä ovat saaneet inspiraationsa varsin hupaisista lähteistä - ja vakavasta luomistyöstä huolimatta nämä hirviöt ovat olleet enemmän huvittavia kuin kauhistuttavia. Yhtenä esimerkkinä jättiläiskalmari Polypos. Kun Backmanin Kummituslinnan "Lintumies" (oheisessa kuvasarjassa) purettiin, sen paljas, pyöreä maha toi Kenneth Sundbergin mieleen jättiläiskalmarin soikean pään. Niinpä alkoi kova uurastus Plastiroc-lonkeroiden parissa, joita valmistui kesäksi 2000 ainoastaan kaksi kappaletta, mutta seuraavana kesänä niitä oli jo sentään viisi kappaletta. (Yhdessä lonkerossa oli parhaimmillaan peräti tusinan verran imukuppipareja, joten voi kuvitella mikä määrä työtunteja pelkästään näiden viiden lonkeron työstämiseen meni). Lattian rajaan jäävä, kuilussaan vaaniva liikkumaton Polypos ei hienoista lonkeroistaan huolimatta vaikuttanut erityisen uhkaavalta strobovalon välkkeessä, ja niinpä hupaisasti syntynyt kalmari sai loikkia piiloon itse Tornin isännän vallatessa kuilun paikan kesällä 2005. (Ja minne Kummituslinnan "Lintumiehen" pää joutui? Ruokasalin pöydälle tottakai!)

Aidon Orlochlessin Tornin eteiskäytävää vahtii yönmusta Rukkilukki. Särkänniemen Tornin jättiläishämähäkki on roikkunut paikallaan jo alkuperäisestä Kummitusjunasta lähtien, aiemmin tosin langanlaihoin, valaistuin jaloin varustettuna. Kyseinen metrin mittainen hämpsy matkusti muiden Kummituslinnan asukkien tavoin syksyllä 1999 Kennethin työpajaan Vantaalle saadakseen allensa paremmat jalat. Sisäradan lukuisia seittejä varten on Kenneth Sundberg kesään 2005 mennessä käyttänyt narumäärän, joka yhteen sidottuna ja keskeltä taitettuna yltäisi Särkänniemen Näsinneulan huipulle ja takaisin maan pinnalle. Kaikki seittirakennelmat Kenneth on tehnyt käsityönä.

Christel Sundberg sävelsi sisäradan tunnelmallisen musiikkitaustan, Melodia Orlochlessin Tornille. Kesäksi 2003 sisäradan musiikista leikattiin pois liian hiljaiset kohdat ja musiikki muutenkin remasteroitiin. Sisäradan musiikki ei ole edelleenkään synkronisoitu vaunumatkalle, joten musiikillisesti seikkailu on lähes aina erilainen.

Sisäradan Tarina 2000-2004

Orlochlessin Tornin alkuperäistarina muokkaantui sisäradan asettamien ehtojen mukaiseksi: PikkuHirviöiden pelastuspartio ajoi "Hyökkäys-vaunullaan" sisään Eteiskäytävään ja nukkuvan vampyyrikreivin kammion ohi pimeään Yöpuutarhaan. Vankityrmien avainta etsittiin Ruokasalista, jonka jälkeen matka jatkui Keittiön kautta yhä syvemmälle Tornirakennuksen kellareihin - ja pilkkopimeään Ötökkäkäytävään. Jättiläiskalmari Polyposista selvittyään PikkuHirviöt löysivät Kidutuskammiossa viruvan Kreisi Drakkiksen. Mutta sitten väärä ovi vei sankarimme pimeään Maanalaiseen Kryptaan, jonka asukkeja paetessaan PikkuHirviöt rysäyttivät Hyökkäysvaunullaan huteraan laatikkopinoon. Ja sitten heidän edessään seisoi itse kammottava Kreivi Orlochless! Onneksi pelastuspartio pääsi pakenemaan ja seikkailu päättyi onnellisesti.

EXTRA-LIITE:
Sisäradan Muutosprosessi
Tästä taulukosta näet "huone huoneelta" miten vanha Kummituslinna muuttui Orlochlessin Torniksi kesäksi 2000 - ja miten Tornin seikkailu uudistui kesäksi 2005.

Kummituslinnan kuvat kesältä 1999. Kummituslinnan alkuperäistaide ja suunnittelu: Ari Backman.

Valokuvat: Maria Suvanto ja Kenneth Sundberg.

Kaikki Orlochlessin Torniin liittyvä alkuperäistaide & hahmot © COPYRIGHT 1985-2007 Kentsu Productions.

Käyttöoikeudet Särkänniemen Orlochlessin Torniin omistaa Tampereen Särkänniemi Oy.

Jatka Sivulle 7
hyppäämällä Extraliitteen ohi