*** MIELIKUVITTAMO *** KREISI DRAKKIS & PIKKUHIRVIÖT ***

*** Orlochlessin Torni *** Yhteystiedot *** Pääsivu *** KenNetti ***

Copyright © 1985-2009 Kentsu Productions Oy Ltd • Viimeisin päivitys 31.07.2009

Mielikuvittamo:

Legendaariset Halloweenit,
Hyvinkään Englantilainen Leikkikoulu

Sisältäen myös Kilonpuiston koulun
Halloween-kauhutunnelit!

1990-luvun puolivälissä Kenneth Sundberg suunnitteli tunnelmallisia elämyskokonaisuuksia Hyvinkään Englantilaisen Leikkikoulun Halloween-tapahtumiin. Hyvinkään vanha "aseman puukoulu" muuttui kolmena peräkkäisenä syksynä (1995-1997) lapsiystävällisten kummitusten tyyssijaksi. Nämä yleisötapahtumat olivat merkittävä askel Kentsu Productionsin historiassa; ilman näitä Halloween-elämyksiä Kenneth olisi tuskin koskaan päätynyt suunnittelemaan Orlochlessin Tornia Tampereen Särkänniemeen.

Hyvinkään Halloween-elämysten toteutukset tehtiin vapaaehtoisvoimin Kentsu Productionsin ja Hyvinkään Englantilaisen Leikkikoulun yhteistyönä. Kenneth suunnitteli elämykset, johti toteutusprojekteja sekä rakensi somistuksia itsekin. Leikkikoulun lasten äidit keräsivät lavaste- ja somistetarpeita. Leikkikoulun lasten isät toimivat korvaamattomana apuna Kennethin vaikeimpien lavastekokonaisuuksien pystyttäjinä. Elävinä kummituksina, oppaina ja muina örömölleinä on Hyvinkään projekteissa esiintynyt niin Kennethin ystäviä ja tuttavia kuin myös Leikkikoulun vanhempia, heidän lapsiaan ja tuttaviaan.

Viimeisen Hyvinkää-projektin jälkeen kesti kymmenen pitkää vuotta ennen kuin Kenneth palasi Halloween-tempausten pariin. Espoossa sijaitsevan Kilonpuiston koulun vaatimattomat Halloween-radat (2007-2008) tarjosivat aivan erilaisia haasteita kuin Hyvinkään projektit.

Kummitusmetsä (1995)
(tai "Kummituslinna")

Tämä oli ensimmäinen Kenneth Sundbergin suuunnittelema elämys Hyvinkään Englantilaisen Leikkikoulun Halloween-tapahtumaan. Elämys rakennettiin Hyvinkään "aseman puukoulun" voimistelusaliin. Perusidealtaan Kummitusmetsä oli temppurata pomppupatjoineen ja kiipeilytelineineen, joiden keskeltä nousi voimistelusalin sisäkattoa hipova komea linnalavaste (joka koostui useasta pienemmästä pahviosasta) - ja joka näkyi tietenkin jo jonotusalueelle asti. Kaikki voimistelusalin ikkunat peitettiin kahdella kerroksella "mansikkamuovia" (lähes samaa materiaalia kuin mustat jätesäkit) jottei yksikään auringonsäde pääsisi tuhoamaan kokonaisilluusiota.

Leikkikoulun johto sai varmasti uransa ihmeellisimmän tehtävän kun Kenneth pyysi lasten äitejä keräämään kodeistaan kaikki vähänkin huonommat lakanat, liinat, peitot ja tyynyt, joista rakennettaisiin suurin osa Halloween-elämysten lavasteista. (Mutta jo seuraavana vuonna Leikkikoulun äidit tiesivät täsmälleen lakanoidensa ja liinojensa pääsevän loistamaan Kennethin luomusten tärkeimpänä osana). Eri tavoin laskostetut verhot ja kankaista rakennetut somistekokonaisuudet ovat kuuluneet Kennethin taidonnäytteisiin jo lapsuudesta lähtien. Kevyet kangaslavasteet ovat kaiken lisäksi huomattavasti helpompia toteuttaa kuin raskaat, vaikeasti koottavat lavasteet.

Strategisessa valaistuksessa käytettiin erilaisia kohdevalaisimia. Lisäsomisteina Kummitusmetsän matkan varrella nähtiin suloisten pehmolelujen armeija. Suoalueen yllä roikkui erittäin komea hämähäkinseittimäinen verkko joka EI ollut Kennethin luomus; se oli nähty jo Leikkikoulun aiemmissa Halloween-tapahtumissa. (Salamavaloissa valokuvatut somisteet ja lavasteet eivät valitettavasti anna oikeaa kuvaa Kummitusmetsän seikkailun huikean tunnelmallisesta lopputuloksesta - mutta niistä voi joka tapauksessa nähdä elämyksen yksityiskohtien paljouden). Erinäiset taustalla soivat musiikki- ja äänitehosteraidat vahvistivat tunnelmaa entisestään. Musiikkikappaleet Kenneth Sundberg valitsi elokuvasäveltäjien Henry Mancinin ja Jerry Goldsmithin lumoavimmista trilleriteoksista.

Kenneth Sundberg toimi kyyryssäkulkevana kyttyräselkäisenä "Linnanvartijana" Kummitusmetsän kierroksella. Kyseinen opas otti seikkailuun lähtevän lapsijoukon vastaan elämyksen sisäänkäynnillä. Kyseisen Halloween-tapahtuman aikana myös muut tuotantotiimin henkilöt joutuivat toimimaan matkaoppaina purkaakseen ennätysmäistä lasten ja aikuisten jonoa voimistelusalin sisäänkäynnillä. Kummitusmetsän suoalueelta pienoismallien ja pehmoeläinotusten keskeltä seikkailu jatkui Kummituslinnan ovesta sisään, jossa lapset tervehtivät arkussaan makaavaa liikkumatonta Kaaleppi-luurankoa. Lyhyen linna-osuuden jälkeen palattiin metsän puolelle, ylitettiin Kummitusjoen silta, ja palattiin voimistelusalin sisäänkäynnille lyhyen mutta pimeän kangaskäytävän kautta.

Tämä lokakuussa 1995 Hyvinkään "aseman puukoululla" nähty elämys oli myös ihkaensimmäinen kerta kun Kenneth Sundbergin fantasiahahmot Kreisi Drakkis & PikkuHirviöt esiintyivät julkisesti, pahvista leikattuina figuureina (vaikka niitä ei ollutkaan kuin muutama).

Kummitusmetsän Kuvagalleria
Nämä salamavalokuvat eivät valitettavasti anna
oikeaa kuvaa Kummitusmetsän seikkailun
tunnelmallisesta lopputuloksesta - mutta niistä
voi joka tapauksessa nähdä elämyksen
yksityiskohtien paljouden.

Alustava Pohjapiirros
Linnalavaste (ilman kuvamanipulaatiota)
Linnalavaste (kuvamanipulaatio)
Kummitusjoen Silta
Kummitusmetsän Suo
PikkuHirviöitä Kummitusmetsässä (1)
PikkuHirviöitä Kummitusmetsässä (2)
Lopuksi...Pimeä Käytävä
Kummituslinnan Kaaleppi

*****

Kummitusten Koulu (1996)

Seuraavana vuonna Kenneth Sundberg ei tyytynyt pelkän temppuradan ympärille loihdittuun kummitusmaailmaan, vaan halusi lapset entistä enemmän osalliseksi "tarinaan". Niinpä syntyi Kummitusten Koulu, jonka "interaktiivinen" luokkahuone-osuus ei valitettavasti toiminut ihan halutulla tavalla. Onneksi Kummitusmetsä suoalueineen oli edelleen mukana seikkailussa. Kenneth palasi kyttyräselkäisen "Linnanvartijan" rooliinsa ja Johanna Pitkänen toimi Kummitusten Koulun opettajana.

Kummituskoulun Kuvagalleria
Nämä salamavalokuvat eivät valitettavasti anna
oikeaa kuvaa Kummitusmetsän seikkailun
tunnelmallisesta lopputuloksesta - mutta niistä
voi joka tapauksessa nähdä elämyksen
yksityiskohtien paljouden.

Tiukka Opettajanne, Johanna
Vaatteita... vai Kummituksia?
Sisäänkäynti - Linnalavastekierrätystä (1)
Sisäänkäynti - Linnalavastekierrätystä (2)
Kenneth & Kaverit Kummitussuolla

*****

Halloweenhengen Borley (1996)
- Leikkikoulun äitien & isien illallistapahtuma
Riihimäen Varuskunnan Päällystökerholla

Kummitusten Koulun rinnalle Kenneth sai toisenkin projektin Hyvinkään Englantilaisen Leikkikoulun tilauksesta. Kyseessä oli Leikkikoulun lasten vanhemmille järjestetty illallistapahtuma, jonka yhteyteen koulun johto toivoi aikuisille sopivaa, pienimuotoista kauhuelämystä. Illallispaikaksi oltiin jo valittu Riihimäen Varuskunnan alueella sijaitseva Päällystökerho. Kun Kenneth näki punatiilisen ja jylhän Päällystökerhon, toi rakennuksen kokonaisuus hänelle mieleen yhden maailman kuuluisimmista oikeista kummitustaloista, jonka mysteereihin mielikuvittaja oli tutustunut 1990-luvun aikana varsin perusteellisesti. Niinpä Englantilaisen Leikkikoulun johdon siunauksella Kenneth alkoi suunnitella Päällystökerhon tiloihin Englannissa sijainneen Borleyn pappilan legendoilla höystettyä elämystä, joka sai jopa "murhamysteerimäisiä" interaktiivisia piirteitä.

Vielä vuonna 1996 Kenneth kirjoitti innokkaasti Borleyn pappilan tositapahtumiin perustuvaa fiktiivistä tiiliskiviromaania (jonka pelkkä prologi on lähes satasivuinen). Kennethin oma goottisromanttinen näkemys kyseisen kummitustalon tapahtumista sai merkittävän roolin illallistapahtuman teemoituksissa, vaikka Päällystökerhon suuri sali rauhoitettiinkin varsinaiselle illallistapahtumalle tansseineen ja yhtyeineen. Lähes kaikki muut rakennuksen alueet - aina eteisestä porraskäytävään ja toiseen kerrokseen asti - Kenneth varusti kummitustalomaisin somistein sekä muutamin shokkiyllätyksin. Ruumisarkussa makaava nukke saatettiin silloin tällöin vaihtaa elävään ihmisnäyttelijään, ja varomattomat vierailijat saattoivat saada porraskäytävässä hiuksiinsa kolmannesta kerroksesta käsin ohjatun lentävän kumilepakon tai putoavan muovihämähäkin - puhumattakaan ilmassa lentelevistä viinipulloista sekä ilkikuristen poltergeistien yllättävistä hyökkäyksistä. Kennethin omaan viisihenkiseen live-kummitteluryhmään kuului muiden muassa Linda Wasenius ja Johanna Pitkänen, joista jälkimmäinen teki elämänsä roolisuorituksen pikkuisena hyppynarullaan pomppivana tytönilkiönä. Kummitteluryhmän erikoisimpana haasteena oli Borleyn pappilan ikkunoista sisään kurkkivan kuuluisan aavenunnan esittäminen koleassa, sateisessa syysilmassa.

Kennethin suunnittelema ja lähes kokonaisuudessaan toteuttama Halloweenhengen Borley käytti audiomateriaaleinaan jälleen kerran tyylikästä, sinfonista elokuvamusiikkia (mm. John Williamsin sävellyksiä) sekä rajumpia äänitehosteita kuin edelläkuvatuissa lasten tapahtumissa oltiin käytetty. Kennethin työryhmän antaumuksellisesta panostuksesta huolimatta illallistapahtuman vieraat taisivat kuitenkin keskittyä enemmän suuressa salissa oleskeluun, tanssimiseen ja boolin siemailuun. Kennethille itselleen kyseinen projekti toimi erittäin antoisana jatkokoulutuksena.

Halloweenhengen
Borley - Kuvagalleria
Nämä salamavalokuvat eivät valitettavasti anna
aivan oikeaa kuvaa Halloweenhengen Borleyn
tunnelmallisesta lopputuloksesta - mutta niistä
voi joka tapauksessa nähdä elämyksen
yksityiskohtien paljouden.

Kutsu & Sisäänpääsylippu
Ruumiinvalvojaiset (kuva 1)
Ruumiinvalvojaiset (kuva 2)
Aavemainen Hääpari
Punapukuinen Pikkutyttö
Ullakon "Live" Kummitukset
Borleyn Pappilan Pienoismalli
Nunna-Suzanne Eteisessä

*****

Kauhujen Museo (1997)

Syksyn 1996 liian mahtipontisten Halloween-tuotoksiensa jälkeen Kenneth ei uskonut että Hyvinkään Englantilainen Leikkikoulu kutsuisi hänet suunnittelemaan enää yhtäkään tapahtumaa. Mutta toisin kävi - ja lopputuloksena oli jotain, josta Hyvinkäällä saattaa edelleenkin kuulla puhuttavan.

Perinteinen lapsille suunnattu tapahtuma järjestettiin jälleen "aseman puukoululla", mutta voimistelusaliin tyydyttiin tällä kertaa rakentamaan temppurata ilman Kennethin mahtipontisia lavasteita.

Kenneth sai luoda uuden kauhuelämyksen luokkahuoneeseen joka lienee ollut vain kolmasosa (ellei peräti neljäsosa) voimistelusalin pinta-alasta. Pienestä toteutustilasta huolimatta Kennethin uusi idea osoittautui kaikista projekteista mahtipontisimmaksi: luokkaan luotiin Kauhujen Museo jossa lapset ja lapsenmieliset saivat tutustua kauhukirjallisuuden, -elokuvien sekä -populaarikulttuurin jännittävimpiin hirviöihin, sankareihin sekä "pahiksiin". Mutta toisin kuin tavallisissa vahamuseoissa, Kennethin kauhumuseon hahmot eivät olleet pelkkiä liikkumattomia vahanukkeja - vaan oikeiden ihmisten esittämiä mekaanisia robottinukkeja! Kennethin suurin inspiraatio Kauhujen Museon liikkuville nukeille tuli tietenkin Disneyn teemapuistojen Audio Animatronics -robottinukeista, joiden inhimillisimmätkin liikkeet ovat dramaattisesti yliliioiteltuja ja lähes "yli-inhimillisen" sulavia. Tämän kaltaisten liikesarjojen opettaminen esiintyjille oli projektin suurimpia haasteita.

Kenneth panosti Kauhujen Museon suunnitteluun ja käsikirjoitukseen edellisvuoden Borley-tapahtumaakin enemmän. Luokkahuoneeseen rakennettiin (lähes yksinomaan lukemattomista kankaista koostuva) labyrinttimainen kulkureitti, joka koostui sekä "eteisenä" että loppuhuipennuksen "katsomona" toimivasta pikkualueesta, sekä kuudesta varsinaisesta "esittelykohteesta" hahmoineen. Lopulliseen museokierrokseen hahmot valittiin ensisijaisesti tunnelmallisten audiomateriaalien perusteella, sillä kaikissa Kennethin elämysprojekteissa musiikilla ja äänellä on ollut hyvin tärkeä osa.

Muun muassa museon Oopperan Kummitus -osuus käytti jylhää musiikkia Andrew Lloyd Webberin musikaalista, kun taas tohtori Jekyllin muuttuessa herra Hydeksi kuultiin lauleskelua Leslie Bricussen ja Frank Wildhornin koskettavasta musikaaliversiosta. Museokierroksen kohokohdaksi taisi kuitenkin nousta Tarja Jokisen upeasti esittämä Disneyn Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä -elokuvan Ilkeä Kuningatar, joka kutsui Taikapeilin hengen esiin Disneylandin "Fantasmic!"-elämyksen äänitaustan avulla. Musiikkivalinnat muokkasivat museokierroksen käsikirjoitusta niin oleellisesti, että pikkusäikyttelyä tärkeämmäksi ytimeksi Kauhujen Museon elämyksessä nousi lapsenomaisen mielikuvituksen tärkeys. Mielikuvitusta ylistävässä museokierroksen loppuhuipentumassa pahaaenteilevä museolabyrintti katosi tuhansien tähtien kauniiseen loisteeseen "Fantasmic!"-finaalimusiikin tukemana.

Loppuhuipentuman unohtumaton tähtimeri luotiin varsin yksinkertaisesti; labyrintin piiloissa istuvilla esiintyjillä oli taskulamput sekä kiiltäviä joulukuusenkoristenippuja, joita valaisemalla luokkahuoneen kattoon sekä seinille ilmestyi lukemattomia, lievästi värillisiäkin tähtiheijastuksia. Joulukuusenkoristeet toimivat myös toisessa varsin merkittävässä osassa Kauhujen Museossa, sillä Oopperan Kummitus -osuuden aikana katosta putoava kattokruunu oli rakennettu kevyistä kultaisista joulukuusenkoristeista.

Ilkeän Kuningattaren Taikapeiliseinä oli labyrintin harvinaisia "kiinteitä" pahviseiniä. Taikapeilin henkenä toimi yönmustalla kankaalla peitetty ihmisesiintyjä, jonka pelkät kalmankalpeat kasvot ilmestyivät peilin pleksin taakse dramaattisesti valaistuna. Taikapeili suunniteltiin toimimaan peräti kahteen suuntaan, ensin Taikapeilin hengen ilmestymiseen - ja toisesta suunnasta tohtori Jekyllin muodonmuutokseen. Kyseinen muodonmuutostehoste oli niinikään Kennethin kunnianhimoisimpia tekeleitä, jossa tarvittiin kaksi esiintyjää: Jekyllin peilikuvaa olisi esittänyt pleksin takana oleva näyttelijä, ja yleisön eteen kääntyvä identtisesti pukeutunut esiintyjä olikin sitten kasvoiltaan kauhistuttava herra Hyde! Valitettavasti kyseisestä Jekyll/Hyde-tehosteesta jouduttiin luopumaan Kauhujen Museossa, ennen kaikkea siksi että liian pitkäkestoisesta kierroksesta jouduttiin ensikierroksen jälkeen karsimaan muitakin "turhia" audiomateriaalijaksoja.

Muita Kauhujen Museon hahmoja olivat ensimmäisessä kammiossa esiintyvä Kreivi Dracula, Taikapeili-kohtausta seuraava Frankensteinin Kammio, sekä labyrintin päättävä Muumion Hauta (joka oli todellisuudessa tungettu pieneen tavarakaappiin). Frankensteinin Kammiossa kuuluisan tohtorin ja tämän morsiamen lisäksi myrskytuulessa heiluvien ikkunaverhojen takana lymyili kookas, elävän esiintyjän esittämä Hirviö - siis tohtori Frankensteinin kauhea luomus. (Kohtauksen vaatima myrskytuuli oli peräisin useasta piilotetusta pöytätuulettimesta; sokaisevat salamaniskut saatiin aikaan taitavalla sormityöskentelyllä valaisimien on/off-napeilla).

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Halloween-tapahtuman Kauhujen Museo oli sekä Kennethille että esiintyjilleenkin ikimuistoinen kokemus, jossa vieraiden - lasten ja aikuistenkin - silmät loistivat parhaimmillaan teekupin kokoisina ihmetyksestä. Kaikista unohtumattomin lienee se hetki, jolloin eräs pikkuihminen Ilkeää Kuningatarta ihaillessaan hihkui innoissaan: "Mä näin ton aamulla televisiossa!" ...On suuri häpeä, ettei projektia johtanut Kenneth Sundberg tajunnut pyytää ketään ottamaan valokuvallista todistusaineistoa ylivoimaisesti parhaimmasta luomuksestaan Hyvinkään Englantilaisen Leikkikoulun Halloween-tapahtumiin.

Kauhujen Museon perusidea - esitellä maailman kuuluisimpia fiktiivisiä hirviöitä - oli myös yksi niistä kolmesta konseptista joita Kenneth Sundberg tarjosi vuonna 1999 Särkänniemen elämyspuiston kummitusjunauudistusta varten. Orlochlessin Tornin konsepti päätyi kuitenkin Särkänniemen johdon suosikiksi.

Kauhujen Museon Kuvagalleria
Toivotaan että jostain joskus tupsahtaisi
tuotantotiimin jäsenten mahdollisesti
ottamia valokuvia...

Kauhujen Museon Julisteluonnos
Museokierroksen Lopullinen Pohjapiirros
(sisältää myös kohtausten listauksen)

*****

Kilonpuiston koulun
Halloween-tunnelit

Uusia Haasteita 2007

Kun Kenneth sai kutsun kehittämään Espoon Kilonpuiston koulun perinteistä Halloween-tapahtumaa lokakuussa 2007, hän ei voinut kuvitellakaan minkälaisia haasteita projekti toisi tullessaan. Mainitsemisen arvoista on, että Kennethillä oli tuossa vaiheessa ansiolistallaan jo kahdeksan kesää Tampereen Särkänniemen Orlochlessin Tornin ylläpitoa sekä satunnaista "live"-kummittelua hämärällä sisäradalla vaunujen seassa juostessaan.

Kilonpuiston koulun Halloween-juhla järjestettiin kansainvälisen Halloween-käytännön mukaisesti lokakuun viimeisenä iltana. Koulu oli aiempina vuosina tarjonnut "isompien [ala-asteikäisten] lasten kauhutunnelin" jonka hutera ja kapea pahvilaatikkorakenne sai väistyä Kennethin vankkarakenteisemman näkemyksen tieltä. Ainoa asia jonka Kenneth säilytti edellisiltä vuosilta oli matalassa tunnelissa eteneminen polvillaan kontaten.

Tunneli oli aiemminkin rakennettu lievästi nousevaan pyörätuoliramppiin, jonka "siksakkimainen" muoto muistutti Kennethiä Särkänniemen Orlochlessin Tornin jonotusalueesta - (eli kolme pitkähköä "käytävää" ja kaksi käännöstä). Jotta kokemus olisi asiakkaille vaativampi - ja esiintyjille hiukan helpompi - käytävän konttaamissuunnan oli mentävä ylöspäin. Kennethin johdolla rampin sisäseinät peitettiin kankailla ja suurin osa matalasta katosta rakennettiin mustilla jätesäkeillä. Kennethin tärkeyslistalla turvallisuus oli ensisijalla ja siksi rakentamiseen varatuista muutamasta tunnista kului liian paljon aikaa pelkästään siihen että rampin kaikki terävät tai muuten vaaralliset kulmat pehmustettiin. Tästä syystä tunneliin ei ehditty rakentaa lainkaan somisteita, tehosteita, muuta nähtävää tai koettavaa. Rampin reitille asetettiin sentään kolme CD-soitinta strategisiin paikkoihin soittamaan tunnelmallista musiikkia sekä äänitehosteita. Vaikka kiire oli kova eikä tunneli ollut valmis juhlan alkamisen aikoihin, lopputulos oli kuitenkin sopivasti pimeä ja mukavan tunnelmallinen. Taustamusiikkina kuultiin mm. Christel "Chisu" Sundbergin Orlochlessin Torni -sävelmiä.

Loppusilauksen tunneli kuitenkin sai vasta siinä vaiheessa kun Kenneth ynnä hänen pitkäaikainen assistenttinsa Pia Lindström tunkeutuivat hyvännäköisiin hirviöasuihin pukeutuneena tunnelin sisuksiin. Haastavaksi ja fyysisesti rankaksi tuon "live"-kummittelun teki ennätyksellisen vaikea työasento: konttaaminen. Uudenlainen säikytteleminen vaati hurjasti kekseliäisyyttä katon ollessa ennätyksellisen alhaalla ja tilan ollessa muutenkin hyvin klaustrofobisen ahdas. Eikä esiintyjän olotilaa paranna laisinkaan tiukka kuminaamari jonka sisällä hikoillessa tuntuu tukehtuvansa kokonaan. Mustakaapuinen Pia-hirviö teki kuitenkin loistavaa työtä "säikytyssauvallaan" sekä ojentamalla hirviömäiset kouransa kohti lähestyviä lapsia. "Itse olin asettunut Piasta nähtynä alempaan käännökseen, ja aloitettuamme kummittelun sain jatkuvasti nauraa kuollakseni kun lapsukaiset konttasivat ennätysvauhtia takaisin ja minunkin ohi, kun Pia oli ylemmässä käännöksessä paukauttanut sauvansa lattiaan", kertoo Kenneth, joka kokeili käytävissä myös hirviömäistä ryömimistä Kauna -elokuvan tapaan. Alle tunnin kestäneen kummittelukonttauksen jälkeen esiintyjät Pia ja Kenneth tiesivät varautuvansa seuraavan vuoden kummitteluun polvisuojien kera. Sen sijaan selkäkivuilta ei voinut välttyä.

Hankalan kummitteluasennon takia Kenneth asetti ehdon uudelle Kilonpuisto-projektille: Mikäli hänet kutsuttaisiin seuraavanakin vuonna tekemään kauhutunneli (ikimuistoisesta ilmastointiteippitapauksesta huolimatta), tultaisiin koko tunnelin konttausidea muuttamaan ainakin esiintyjien osalta.

Nyrkkeilysäkkinä 2008

Kennethinkin yllätykseksi kutsu kävi - ja kasa uusia haasteita odotti Kilonpuiston koululla lokakuussa 2008. Uusi rakennussuunnitelma vaati enemmän kuin vanhoja lakanoita, jätesäkkejä ja ilmastointiteippiä; tällä kertaa pyörätuoliramppiin rakennettavan kauhutunnelin katon oli oltava vähintään 170 senttimetrin korkeudella lattianrajasta (Kennethin omasta päätöksestä).

Onneksi Kilonpuiston koulun Halloween-juhlaa suunnittelevat vanhemmat tulivat apuun. Entistä paremmiksi rakennusaineiksi löydettiin lukemattomia muovisia mopinvarsia sekä suurikokoisia lainapeitteitä. Uusi, entistä mahtipontisempi kauhukäytävä nousi paikalleen lukuisten tukinarujen avulla - ja jo juhlaa edeltävänä iltana (ettei sen rakennusprojekti jäänyt aivan viime hetkeen). Kauhukäytävän ensimmäinen suora tyydyttiin kuitenkin pitämään matalakattoisena. Tällä kertaa Kenneth päätti myös olla suunnittelematta mitään erityisiä somisteita, valaistuksia tai tehosteita edellisvuoden kokemuksiin sekä palautteeseen perustuen. Kennethin assistentteina sekä esiintyjinä hirviömaskeissa olivat tällä kertaa Henna Tanner ja Aki Laurinaho.

Kenneth valitsi kauhukäytävän musiikki- ja äänitehostetaustoiksi tarkoituksellisesti rajumpaa materiaalia, sillä edellisen vuoden äänellinen kokonaisuus oli osoittautunut turhankin lapsiystävälliseksi. Uusi audiomateriaali sisälsi pelottavia otteita mm. televisiosarja Salaisten Kansioiden (X-Files) ääniraidoilta sekä hyytävämpää - mutta myös sopivasti tunnelmallista - musiikkia säveltäjiltä kuten Mark Snow, Brian May, Christopher Young ja Richard Band sekä kulttiyhtyeeltä Toto. Kaikki kolme audiokoostetta olivat vartavasten Kennethin miksaamia Kilonpuiston koulun uutta kauhutunnelia varten.

Kuten elävien esiintyjien kummitteluissa yleensä, myös Kennethin johtamissa kummitteluissa pyritään noudattamaan koskemattomuussääntöä - eli esiintyjät eivät saa koskettaa asiakkaita. Vuoden 2007 kummittelukonttauksessa Pialle ja Kennethille selvisi valitettavan nopeasti että näiden ala-asteikäisten lapsukaisten käytös muuttui tunnelin uumenissa tarkoituksellisen väkivaltaiseksi esiintyjiä kohtaan: revittiin ja hakattiin, vaikka esiintyjä piti näppinsä erossa lapsukaisista. Lasten ilmiselvästi tarkoituksellinen väkivaltainen käytös yltyi vuoden 2008 kauhutunnelisssa niin ikävälle tasolle, ettei samankaltaista tuskin koeta huvipuistojen läpikäveltävissä kauhukohteissa. Suurelta osin tästä syystä Kenneth ei usko haluavansa palata "nyrkkeilysäkiksi" jo muutenkin vaativaan työtilaan.

Kilonpuiston koulun Halloween-tapahtumien kauhutunnelit ovat olleet Kennethin Hyvinkää-projekteihin verrattuna hyvin vaatimattomia, mutta siitä huolimatta ikimuistoisia ja positiivisesti haasteellisiakin projekteja.

Kilonpuiston 2008 Kuvagalleria
Nämä salamavalokuvat eivät valitettavasti anna
erityisen mairittelevaa kuvaa Kilonpuiston kouluun
lokakuussa 2008 rakennetun kauhukäytävän
tunnelmasta - mutta kuvista voi ainakin
tajuta sen mikä määrä työtä tämän
rötiskän kokoonpano tarvitsi...

Ramppi Johon Tunneli Tuli
Vertaa: Ensimmäinen Käytävä
Tunnelin Sisäänkäynti
Vertaa: Keskimmäinen Käytävä
Vertaa: Viimeinen Käytävä
"Live"-Kummittelijat 2008
Tunnelin Otukset

*****

Kaikki Hyvinkään Englantilaisen
Leikkikoulun Halloween-tapahtumiin
liittyvä alkuperäistaide & valokuvat 1995-1997
© COPYRIGHT Kentsu Productions

Kaikki Kilonpuiston koulun valokuvat 2008
© COPYRIGHT Kentsu Productions

EXCLUSIVE PHOTOS
E r i t y i s v a l o k u v a t
Kilonpuiston koulun
alkuperäisotokset:
Henna Tanner

Kenneth Sundberg

Hyvinkään elämysten
alkuperäisotokset:
Työryhmä & ystävät

________________________________

Kentsu Productionsin virallinen nettisivusto
© COPYRIGHT 2002-2009 Kentsu Productions Oy Ltd.
Lukuunottamatta muutamia valokuvia, kaikki sivustoon liittyvät
tekijänoikeudet omistaa Kenneth Sundberg ja Kentsu Productions.
Tämä sivusto esittelee mielikuvittaja Kenneth Sundbergin
kaupallista taidetta
. Kentsu Productions ja Kenneth Sundberg eivät
edusta tällä saitilla mainittuja käyttöoikeuksien haltijoita tai
heidän näkemyksiään. Jos Sinun mielestäsi jokin kuva tai
muu materiaali ei saisi olla tällä saitilla, ole ystävällinen
ja OTA YHTEYTTÄ Kenneth Sundbergiin, niin voimme
nopeasti ratkaista ongelman.