*** MIELIKUVITTAMO *** KREISI DRAKKIS & PIKKUHIRVIÖT ***
*** Orlochlessin Torni *** Yhteystiedot *** Pääsivu *** KenNetti ***
Copyright © 1985-2005 Kentsu Productions Oy Ltd • Viimeisin päivitys 24.04.2005
Kreisi Drakkis & PikkuHirviöt
Pähkinänkuoressa
Luku I: Uusi Elämä
Christopher Vladimir Drakkiksen äiti oli kuolevainen irlantilaisneito, kun taas isä oli kaikkien aikojen hirvittävimmän vampyyrihallitsijan veriperillinen. Christopher jäi orvoksi vain muutaman vuoden ikäisenä (lue enemmän osiosta Prologi: Legenda Kaikenvoittavasta Rakkaudesta).
Christopher muutti asumaan isänsä veljen, ylimielisen ja kammottavan Kreivi Orlochlessin luokse. Orlochless käytti tilannetta hyväkseen ja yritti kasvattaa pojasta kaltaisensa kaikkien pelkäämän "yön olennon". Niinpä Orlochless tarkoituksellisesti salasi totuuksia veljenpoikansa salaperäiseen lapsuuteen liittyen - ja sai valheillaan aikaan sen, että Christopher alkoi sisimmässään uskoa olevansa sukunsa uljaan nimen tahrannut "musta lammas" ja erityisen kummallinen "friikki". Kaikesta huolimatta Christopher seurasi sydämensä ääntä mitä vanhemmaksi kasvoi ja täysi-iän kynnyksellä hän paljasti Orlochless-setänsä kauhuksi, ettei ollut koskaan juonut ihmisverta. Christopheriin syvästi pettyneenä Orlochless kirosi tämän jäämään "ikuiseksi nollaksi", johon kapinallinen vampyyrinuorukainen totesi kylmänrauhallisesti: "Saattaa olla niin, Setä, mutta siinäkään tapauksessa minusta ei tule koskaan sinun kaltaistasi."
Siltä seisomalta Christopher jätti taakseen kylmän Orlochlessin Tornin ja lähti kohti tulevaisuuttaan. Täysi-iän saavuttaessaan Christopher peri isänsä linnan ja sen maat, joten hän palasi raunioituneeseen lapsuudenkotiinsa. Eläen normaalin ihmisen tavoin - lukuunottamatta ongelmallista vuorokausirytmiään - hän työskenteli ahkerasti ja remontoi linnaansa oman valoisan näkemyksensä mukaan.
Transitiivisylvinian ja erityisesti Paus-en-Burgin kylän ihmisasukit olivat jo oppineet tuntemaan Christopher Drakkiksen ystävällisenä, uutterana ja muutenkin mukavana naapurina - vaikkakaan ajoittaisilta kommelluksilta ei säästytty...
Luku II: Rakkaus Iskee Skotlannissa
Linnansa valmiiksi saatuaan Christopher Drakkis päätti lähteä kiertämään maailmaa. Uteliaana ja aina innokkaana oppimaan uusia asioita hän koki monenmoisia seikkailuja, mutta mikään niistä ei valmistanut häntä merkittävimmän seikkailunsa varalle: Hän rakastui ! Vieraillessaan skotlantilaisen lordi Karkkisteenin linnassa GlömmaGlammisissa hän kohtasi tämän nuoremman tyttären Monzarella Catherinen - ja ihastuminen oli molemminpuolista.
Christopher ei kuitenkaan voinut hyväksyä omia tunteitaan sillä tiesi ettei olisi syntyperäisenä vampyyrina oikeutettu rakastumaan kuolevaiseen neitoon. Mutta kohtalolla oli sormet pelissään: Monzarellan äiti olikin yliluonnollista perua, hirvittävän Bearan Akan jälkeläinen Eveliina III Ilkeä. (Lue enemmän osiosta Lordi Arminius Karkkisteen & Eveliina III Ilkeä). Monzarellaa suojellakseen Drakkis auttoi tätä pakenemaan, mutta ennen sitä kertoi totuuden itsestään. Monzarella rakastui vain kaksinverroin enemmän rehelliseen ja sankarilliseen vampyyrinuorukaiseensa. Yhdessä he ymmärsivät olevansa saman sielun kaksi eri puoliskoa - ja niin he matkustivat yhdessä pois Skotlannista, kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Kun Kreivi Orlochless sai kuulla Christopherin palanneen Transitiivisylviniaan sädehtivän morsiamen kanssa, vanha vampyyri alkoi sisimmässään tuntea todellista inhoa veljenpoikaansa kohtaan. Mutta uutinen Christopherin ja Monzarellan häistä oli aivan liikaa Orlochlessille - kateus ja kauna syvällä kammottavan vampyyrin sisimmässä velloivat yli äyräidensä, ja Orlochless huomasi ensi kertaa ajattelevansa kuinka ihanan kammottavaksi kaikki muuttuisi jos hänen veljenpoikansa tuhoutuisi kokonaan.
Päästäkseen tilapäisesti pakoon Transitiivisylvinian kestämättömän iloista tunnelmaa Orlochless suuntasi lomalle Skotlantiin. Jostain kumman syystä vampyyrikreivi tunsi rauhoittavan läpimädän pahuuden suorastaan tulvivan suoniinsa juuri Skotlannin ylämailta ! Ikävä kyllä Orlochless saapui pahuuden sikiämispaikalle GlömmaGlammisiin juuri sillä hetkellä kun hollantilainen vampyyrinmetsästäjä onnistui tuhoamaan Eveliina III Ilkeän ja karkottamaan kaikki Pimeyden Voimat pois linnalta. Tämän oudon sattuman kautta Orlochless kohtasi Eveliina IV Ilkeän - Monzarellan sisaren - ja kohtalo toisti itseään Skotlannissa: Kaksi samankaltaista olentoa löysivät toisensa.
Eveliina IV Ilkeä seurasi Orlochlessia Transitiivisylviniaan ja asettui asumaan tämän Torniin. Pelätty vampyyrikreivi ei tietenkään pettämättömässä ilkeydessään voinut aavistaa Eveliinan suunnitelman olevan täysin sama kuin Eveliina III Ilkeän - neito aikoi käyttää Orlochlessin voimia hyväkseen kunnes kaikki valta olisi heillä ...ja vasta sitten Eveliina tuhoaisi tuon äklöttäväninhottavan kumppaninsa ! Orlochless ei tällaista todellakaan edes olettanut, koska - kappas vain ! - hän itse ajatteli omalla kohdallaan toimivansa täysin samalla tavoin Eveliinaa kohtaan !
Luku III: Onnesta Pyöreänä
Muutamaa kuunkiertoa myöhemmin Orlochless ja Eveliina IV Ilkeä kokivat järkyttävän yllätyksen: Eveliina oli raskaana ! Kumpainenkin heistä tiesi ettei Orlochless suinkaan voinut olla tulevan lapsen isukki - kammottava vampyyrikreivi suorastaan voi pahoin pelkästä ajatuksesta että toinen veljenpoikansa kaltainen sekasikiö saapuisi hänen elämäänsä - mutta Eveliina puolusti lapsen syntymää, vaikkei itsekään tiennyt lapsen mystisen isän henkilöllisyyttä.
Transitiivisylvinian valoisammalla puolella, Gorgonsolan tuolla puolen, oltiin aivan toisissa tunnelmissa: Christopher Drakkis hyppi ilosta kun kuuli suloisen vaimonsa olevan raskaana. Monzarella oli itsekin ikionnellinen, vaikka olikin jo pidemmän aikaa tuntenut olonsa selittämättömän levottomaksi - hän ei lainkaan aavistanut oman sisarensa asustelevan alueen läheisyydessä...
Lopulta koitti yö, jolloin Monzarella synnytti onnesta hehkuvalle aviomiehelleen terveen poikavauvan. Vain muutamaa hetkeä myöhemmin metsän toisessa laidassa Eveliina IV Ilkeä putkautti maailmaan potran tyttövauvan.
- - Muutamaa vuotta myöhemmin Eveliinan pikkuinen tytär Elsa tulee tuntemaan sähköisen rakkauden nähdessään ensi kertaa "kaukaisen serkkunsa" Pikku-Drakkiksen. Tämä pieni tytönhupakko ei voi tietenkään ymmärtää että hänen rakkautensa Pikku-Drakkikseen on tuhoontuomittua. - -
Piakkoin Pikku-Drakkiksen syntymän jälkeen Monzarellalla oli jälleen ilouutisia rakkaalle aviomiehelleen. Ennenpitkää Drakkiksen majesteettinen linna kaikui jälleen iloäänistä; Pikku-Drakkis sai pikkusiskon, jota hänen onnesta pyöreät vanhempansa kutsuivat Pikku-Monzarellaksi.
Drakkiksen linna kukoisti kauneimmillaan ehkä senkin vuoksi, että Christopher oli palkannut palvelusväkeä itselleen. Potre Mamen salaperäisen kirkon asukit, kyttyräselkäinen Kassimuoto ja hänen emäntänsä Akka Kivetär, olivat muuttaneet linnaan pitämään huolta niin taloudesta kuin lapsistakin. Näihin aikoihin Kassimuodosta tuli ylpeä isä - Akka Kivetär kun loihti maailmaan potran poikavauvan joka oli isänsä lähes minikokoinen kaksoisolento. Pienestä Pussimuodosta tuli hyvä ystävä Drakkisten kahden vesselin kanssa.
Luku IV: PikkuHirviöiden Ensimmäinen Pesue
Näihin aikoihin edelleen veljenpoikansa tuhoa toivova Kreivi Orlochless alkoi kuulla erinäisiä huhuja "maailman suurimmasta aarteesta" jota Christopher piti suljettuna linnan syvimmissä sokkeloissa. Kuolettavaksi yltyneet kateus ja kauna saivat Orlochlessin kehittämään Eveliina IV Ilkeän avustuksella taikakeitoksen jonka oli määrä koitua Christopher Drakkiksen ja tämän liian valoisan vallan turmioksi - jolloin Orlochless saisi aarteen yksin itselleen ja sen avulla pääsisi käsiksi maailmanherruuteen.
Ikävä kyllä äidiltänsä perityn turhamaisuuden takia Pikku-Elsan sokeria täynnä oleva meikkipussi sattui vahingossa kaatumaan keitokseen. (Se miksi Pikku-Elsan meikkipussissa ylipäätänsä oli sokeria, voit lukea osiosta Potre Mamen Legenda, otsikon Transitiivisylvinia ja Sen Legendat alta). Kaikessa hiljaisuudessa Elsa seurasi piilostaan kun hänen äitinsä Eveliina ja isäpuolensa Orlochless aktivoivat keitoksen. Padasta kömpi esiin yhdentoista pienikokoisen limahirviön ektoplasmaketju, jonka Orlochless lähetti veljenpoikansa linnalle"repimään, raastamaan ja tuhoamaan kaiken mikä niiden tielle sattuu".
Ektoplasmalimaketju liukui Transitiivisylvinian yön pimeyteen - muttei koskaan tullut takaisin. Neljäntenä yönä Orlochlessilta paloi pinna, ja niinpä hän suuntasi myrskyten veljenpoikansa linnalle ...ja kauhistui perusteellisesti ! Linna tosiaan sädehti, viininpunaisena, kultaisena, kerrassaan kammottavan kauniina, ja suuressa juhlasalissa Christopher tanssi vaimonsa, lapsiensa ja palvelusväkensä kanssa yhdentoista iloisesti nauravan limamöykyn kanssa ! Orlochlessin hirmuinen suunnitelma oli tehnyt täydellisen mahalaskun.
Orlochless palasi raivosta mylvien Torniinsa ja sulkeutui kammioonsa punomaan uusia, entistä hirvittävämpiä juonia. Drakkiksen linnassa Christopherin ja Monzarellan suuri, lämmin rakkaus sai ihmeitä aikaan: Ektoplasmamöykyt alkoivat kehittyä inhimillisemmännäköisiksi ja ajan kuluessa jokainen niistä sai yksilöllisen, valloittavan luonteenpiirteen. Ensimmäinen joukko PikkuHirviöitä oli syntynyt: Ihmissusivauveli Isu, "zombie-vauveli" Vompotti, muumiovauveli Puunio, kummitusvauveli Attu Aave, "friikkivauveli" Efelanttivauva, hypnoottinen Käärmetyttö Repti-Tilus, kyklooppivauveli Pyklooppi, kivuton pikkuhirviö Pinnipäänuppi, ihmisrottavauveli Rottalotta, liekkivauveli TuliTaapero, ja ektoplasmaisen limamuotonsa säilyttänyt Plöps.
Luku V: PikkuHirviöitä Ympäri Maailman
Christopher Drakkis matkusti usein lapsikatraansa ja vaimonsa kanssa eri puolille maailmaa ja yhdessä he kokivat mitä unohtumattomimpia seikkailuja. Näillä matkoillaan perhe kohtasi kummallisimpien sattumien kautta vauvahirviötä jotka syystä tai toisesta olivat orpoja tai vanhempiensa taikka lajinsa hylkäämiä. Niinpä Christopherin ja Monzarellan lapsikatras kasvoi kuin pullataikina.
Christopherilla ja Monzarellalla oli ajoittain hyvinkin vaikeaa saada hirviövauvelinsa totuttautumaan sivistyneille käytöstavoille - mutta mahdotonta nuorenparin kasvatustyö ei suinkaan ollut. Christopher ja Monzarella tiesivät ettei maailmankaikkeudessa ollut mitään yhtä suurta ja todellisempaa voimaa kuin rakkaus.
Näitä adoptoituja PikkuHirviöitä olivat mm. vallaton Pikku-Frankki, kummitusnunnavauveli Suzanne, leikkisä Baskerikallen Hauveli, vesipedot Sinisen Laguunin Lätäkkömonsteri ja LohiNessin Merivauveli, sekä jättigorillavauveli Ding Dong, uniin pujahtava Pihlajatien Pikku-Fredi, kaksi erilaista persoonaa omistava Pikkutohtori Jeekyli, jättiläiskalmarivauva Rinkeli, luurankovauveli Kalle Corpus, humanoidivauva Roni, ynnä paljon muita. (Lue enemmän hahmoesittelyjen osiosta PikkuHirviöitä Ympäri Maailman).
Luku VI: Orlochlessin Vanki
Mutta suurin - ja ehdottomasti vaarallisin - seikkailu oli vasta tulossa. Transitiivisylvinian takametsissä sijaitsevassa Tornissaan Kreivi Orlochless punoi kuukausikaupalla pirullisimmista pirullisimman juonen.
Monta kertaa isäpuoltaan ja äitiään auttanut Pikku-Elsa oli tässä suunnitelmassa entistä tärkeämpi. Samoin Eveliina IV Ilkeä. Orlochlessin kokoama paha kolminaisuus onnistui juonessaan täydellisesti - he sotkivat Christopher Drakkiksen perhe-elämän niin täydellisesti, ettei Monzarella saati PikkuHirviöt välittäneet lainkaan siitä minne aviomies ja isukki oli lopulta kadonnut. Poloinen Christopher oli joutunut Orlochlessin Tornissa taikajuomalla huumatuksi, ja tajuttomana ollessaan hänet oli kannettu syvimpään vankityrmään ja kahlehdittu homeiselle seinälle raskain kahlein. Orlochless ei aikonut tällä kertaa päästää veljenpoikaansa vähällä; ilkeä vampyyrikreivi ei tuhoaisi veljenpoikaansa ennen kuin tämä itse niin rukoilisi - ja sitä paitsi Orlochless tahtoi koettaa pystyisikö hän hallitsemansa Tornin kauhuilla "aivopestä" veljenpoikansa kokonaan pahuuden puolelle. Armottomissa kahleissaan Christopher ei herättyään voinut lopulta kuin alistua kaikkeen mitä Orlochless oli hänen kidutuksekseen keksinyt.
Moni pitkä tunti muuttui lopulta vuorokaudeksi ja vuorokausi toiseksi. Christopher vaipui syvään epätoivoon kahleissaan; ensimmäistä kertaa olemassaolonsa aikana hän kyseenalaisti nuoruuden valintansa olla kuin ihminen, sillä kahleissa roikkuminen oli tuskallista, hirvittävää, ja niin kovin nöyryyttävää. Vaikka Drakkis olikin halunnut elää elämänsä ihmisten lailla, hän ei kuitenkaan ollut kuolevainen - ja hän tulisi roikkumaan hirvittävissä kahleissaan ikuisesti ellei suostuisi pirullisen setänsä vaatimuksiin.
Kohtalo kuitenkin astui peliin. Kreivi Orlochless oli tarkoituksellisesti valehdellut Pikku-Elsalle lupaamalla tälle ettei Drakkis-setää vahingoitettaisi "oikeasti". Nyt kun Elsa näki omin silmin miten julma hänen isäpuolensa Orlochless oli Drakkikselle, alkoi tuo pieni tyttölapsi ensi kertaa ajatella asioita sydämellään: Eihän Kreisi-setä ollut koskaan ollut ilkeä Orlochless-sedälleen, saati sitten puhunut tästä pahaa (siitä huolimatta että Orlochless-setä OLI paha)... Ensi kertaa sydäntään kuunteleva Pikku-Elsa tiesi että hänen täytyi tehdä jotakin voidakseen pelastaa Drakkis-setänsä.
Elsan ansiosta koko PikkuHirviöiden valtaisa lauma tunkeutui vaivihkaa Torniin, ja monivaiheisen uskomattoman seikkailun lopputuloksena heidän onnistui pelastaa Drakkis-isukkinsa ...ja samalla, puoli-vahingossa, tuhota koko Tornirakennus lähes täydellisesti. (Voit tutustua tähän huimaan seikkailuun valokuvien ja piirrosten avulla osiossa Orlochlessin Tornin Seikkailu).
Tarinamme päättyy näiltä osin siihen että Christopher Drakkis talutti Orlochless-setänsä lähes väkisin linnansa uumeniin, jossa huhutun aarteen väitettiin lepäävän. Äitinsä kultaista medaljonkia kädessään pitäen Christopher katsoi setäänsä syvälle tämän hämmentyneisiin silmiin ja sanoi: "Rakkaus on tämän linnan pystyttänyt, ei raha eikä mikään muu. Jos sinun, setä, on sitä vaikea uskoa, niin - tässä - ota aarteesi; vie medaljonki mennessäsi ja yritä ymmärtää mitä Todellinen Rakkaus tarkoittaa."
Vähin äänin, ylitsepursuavan nolouden kourissa, Kreivi F. W. X. Z. Orlochless palasi tuhoutuneelle Tornilleen ja teki sen mitä kaikki vanhat ja tuskastuneet vampyyrit lopulta tekevät: Hän kaivautui syvälle koti-Torninsa multaan, eikä vielä tähänkään päivään mennessä ole noussut niiltä sijoiltaan.
Senpä pituinen se - ja silti Drakkiksen & PikkuHirviöiden tarina on vasta alkanut !
"Kreisi Drakkis & PikkuHirviöt", nimet ja hahmot © COPYRIGHT 1985-2005 Kentsu Productions Oy Ltd.
