*** MIELIKUVITTAMO *** KREISI DRAKKIS & PIKKUHIRVIÖT ***
*** Orlochlessin Torni *** Yhteystiedot *** Pääsivu *** KenNetti ***
Copyright © 1985-2005 Kentsu Productions Oy Ltd • Viimeisin päivitys 24.04.2005
Kreisi Drakkis & PikkuHirviöt:
Legenda Kaikenvoittavasta Rakkaudesta
Taru kertoo että aikoinaan Transitiivisylviniaa ja sen naapurimaita hallitsi maailmankaikkeuden kauhistuttavin vampyyri. Hänen valtakautensa oli pitkä ja julma. Koko maailma tunsi hänen nimensä ja yhdisti sen pimeyteen ja kauhuun. Vielä nykyäänkin hänen nimensä kuuleminen herättää kenessä tahansa pelonsekaista kunnioitusta.
Taru sen sijaan jättää kertomatta, kuinka oli mahdollista että vampyyriruhtinaalla oli kaksi poikaa, veriperillisiä kumpikin. Totta on kuitenkin tämä: Vanhempi pojista oli nimeltään Wilhellm Ferenchz Krystoff, kun taas nuorempi tunnettiin nimellä Friedrich Wilhellm Orlochless. Vampyyrikreivin poikia pelättiin yhtä paljon kuin isäänsä.
Mutta eräänä keväisenä yönä, kun kuu loihti ympärilleen hopeisen usvavaipan Irlannin ikivihreän saaren yllä, kohtasi vanhempi veljeksistä suloisimmista suloisimman neidon. Tämän kuolevaisen nuoren naisen nimi oli Leah Slains Comb, ja suonissaan hän kantoi puhtainta irlantilaista verta. Wilhellm Ferenchz tunsi olevansa voimaton neidon puhtaan viattomuuden edessä, eikä voinut tyydyttää luonnollista janoaan tämän verellä. Sen sijaan hän istui neidon seurassa auringonnousuun saakka ja lupasi palata takaisin seuraavana yönä.
Ja näin tapahtui. Lukemattomien öiden ajan he kuuntelivat toistensa sydämiä ja tunsivat sielujensa yhdistyvän. Wilhellm Ferenchz itki syvällä sydämessään pahoja tekojaan ihmiskuntaa kohtaan. Kun Leah-neito näki vampyyrirakkaansa syvän katumuksen ja tunsi tämän tuskan, hän painoi tämän pään povelleen ja antoi sydämensä kuiskia tälle kaipaavansa lasta jota he voisivat yhdessä kutsua omakseen.
Kun myöhäissyksyn kauneimmat värit kultasivat ikivihreää saarta, synnytti sädehtivä Leah Slains Comb terveen poikalapsen. Mutta voi kauhua - irlantilaisneidon isä, Sir Slains Comb, kirosi tyttärensä isättömän vauvan ja vannoi ettei pirteästi hymyilevä vastasyntynyt tulisi näkemään kuunnousua.
Viime hetkellä Wilhellm Ferenchz pelasti poikansa ja tämän suloisen äidin, ja piilotti heidät syvälle Transitiivisylvinian kotilinnaansa. Poikaansa ja rakastettuaan suojellakseen Wilhellm Ferenchz muutti sukunimensä Drakkikseksi. Vampyyriruhtinas-isänsä ja veljensä Orlochlessin halveksunnasta huolimatta Wilhellm Ferenchz kasvatti poikaansa suloisen vaimonsa kanssa niinkuin parhaaksi näki. Pieni Christopher Vladimir Drakkis kasvoi tietäen ettei hän ollut ihminen, muttei myöskään pelätty "yön olento".
Mutta sitten eräänä talviyönä hollantilainen vampyyrinmetsästäjä saapui Transitiivisylviniaan ja teki lopun pelätyn vampyyriruhtinaan valtakaudesta. Toisaalla, Drakkisten kotilinnassa, Wilhellm Ferenchz ja Leah piilottivat poikansa linnaan tunkeutuvalta hurjistuneelta väkijoukolta.
Kun pikkuinen Christopher Drakkis lopulta ryömi ulos piilopaikastaan, ei kotilinnasta ollut jäljellä kuin ainoastaan savuavat rauniot. Eikä hänen vanhempiaan näkynyt missään. Pieni vampyyripoika löysi eteishallin lattialta äitinsä kultaisen medaljongin - ja katsoi kauhuissaan tomukasaa jonka seasta pilkisti esiin teräväkärkinen puuseiväs. Pieni vampyyrinpoika purskahti lohduttomaan itkuun - hän tiesi löytäneensä äitinsä ja isänsä.
Vilvoittava yötuuli sulki pikku-Christopherin lohduttavaan syliinsä ja kuiski tämän korviin palasia totuudesta - kaiken, niin vihan ja lohduttomuudenkin, voittavasta suuresta rakkaudesta.
Niin taru kertoo.
"Kreisi Drakkis & PikkuHirviöt", logot, nimet, hahmot ja alkuperäistaide © COPYRIGHT 1985-2005 Kentsu Productions Oy Ltd.
