Kentsu Productions

*** MIELIKUVITTAMO *** KREISI DRAKKIS & PIKKUHIRVIÖT ***

*** Orlochlessin Torni *** Yhteystiedot *** Pääsivu *** KenNetti ***

Kreisi Drakkis & PikkuHirviöt:

F A N I N U R K K A

*****************************************************

Uutta!
P I I R R O K S I A

"Mauri Myyrä Onnittelee Drakkista"
Piirtänyt: Olli, (Helsinki), 2006

"Mauri ja Professori Oliver"
Piirtänyt: Olli, (Helsinki), 2006

Helsinkiläinen Olli lähetti kirjeitse kaksi aivan upeaa piirrosta,
joissa näkyy niin varma ja taitava kynänjälki, että oli pakko laittaa teokset
tänne kaiken kansan nähtäviksi. Annetaan Ollin itse esitellä hahmonsa:
"Kyseinen hahmo on minun luoma sarjis-sankari, joka syntyi kynästä
v. 2001. Ensiksi hän oli maan alla asusteleva maamyyrä, mutta jo
v. 2002 hänen maailmasta tuli inhimillisempi ja hän sai vastustajan,
joka debytoi sarjakuvassani v. 2003. Tällä hetkellä olen valmistelemassa
Mauri Myyrästä pitkää sarjakuva-seikkailua, joka kertoo siitä, mistä
kaikki on saanut alkunsa. Olen suunnitellut Mauri Myyrän maailman
olevan ihmisten maailma, kunnes 2 'alienia' muuttavat sen asukkaat
maamyyriksi ja susiksi (!!!)"

**********
K I R J O I T U K S I A

"Orlochlessin Torni"
Kirjoittanut Stuff, (13 v, Oulu) kesällä 2003

(Tekstin muokkaus ja kappaleisiin jako: Kenneth Sundberg)

Olipa kerran kaksi maailmaa Transylvania ja Stradi. Transylvaniassa asui paha maineisia vampyyrejä suurin ja mahtavin vampyyri oli Orlocles joka osasi muuttaa muotoaan lepakoksi ja osasi muutamia hirmu loitsuja esimerkiksi nostaa synkän ukkosilman hirveän linnansa katon ylle ja siirtää tavaroita ajatuksen voimalla.

Oli linnassa muitakin kuin kaameita vampyyrejä. Linnassa asui myös Orlocleshin poika nimeltään Drakkis. Hän oli puoleksi vampyyri ja puoleksi ihminen. Drakkis ei ollut niin kaamea kuin isänsä Orlocles vaan hän oli kiltti ja ystävällinen vampyyri. Drakkis oli rakastunut prinsessaan joka asui Stradiassa maassa jossa asui vain kilttejä ihmisiä ja lempeitä pikku hirviöitä jotka elivät sulassa sovussa ihmisten kanssa. Prinsessa Elmiira ja Drakkis tapasi joka yö puolenkuun aikaan lammella kun isä Orlocles oli mennyt nukkumaan omaan arkuunsa tornikammariin.

Kun Drakkis luuli että kaikki nukkui niin hän lähti hiipien synkän eteiskäytävää pitkin portaikkoon. Linnan oven kohdalla Drakkista odotti yllätys: Orlocles odotti häntä linnan oven kohdalla. Säikähtynyt Drakkis oli kauhun vallassa kun isä kysyi: ”Taasko sinä olet menossa Prinsessaa tapaamaan? Elmiirako oli hänen nimensä?”

”En isä olen menossa poimimaan kuoleman kukkia sumun suolle."

”Valehtelet - sinä olet joka yö mennyt tapaaamaan prinsessaa puolenkuun aikaan. Aina olet käynyt kurkistamassa että olenko minä hereillä. Mutta kun sinä olet pois lähtenyt niin olen minä sinua seurannut lepakon muodossa. Mutta tänään et enään näe prinsessaa, et huomenna et ikinä! Prinsessa unohtaa sinut ja niin kaikki sinussa katoaa."

"Ei et saa erottaa meitä!" Drakkis huutaa tuskissaan, mutta Orlocles vain nauraa ivallisella äänellä. Naurun loputtua hän napsauttaa sormiaan ja samassa Orlocleshin vartijat ovat paikalla.

”Miten voimme auttaa oi suuri valtiaamme?"

”Viekää Drakkis alimpaan vankityrmään!"

"Käskystä herramme."

”Mutta isäää en kuulu sinne!”

"Sinä olet kiltti inhoan kilttejä!"

Elmiira oli jo lammella odottamassa Drakkista, ja ihmetteli minne Drakkis oli kadonnut. Samassa Elmiiralle tuli outo tunne. ”Onkohan Drakkiselle tapahtunut jotain", prinsessa ajatteli suruissaan. "Orlocles on saanut tietää että rakastamme toisiamme joten hän on siepannut Drakkiksen."

Seuraavana aamuna prinsessa hälytti pikkuhirviöt paikalle, ja kertoi mitä oli tapahtunut. Pikkuhirviöt olivat heti valmiina auttamaan Drakkista pulasta sillä Drakkis oli heille kuin oikea isä. Heti kuultuaan pikkuhirviöt alkoivat suunitella miten he saisivat pelastettua Drakkiksen ilkeän Orloclessin kynsistä.

Yoppottit keksivät että he voisivat harhauttaa linnan eteiskäytävän vartiaa Rukkilukkia. Rukkilukkin myrkkypiikit olivat erittäin terävät ja vaaralliset, suussa oli 4-riviset terävät hampaat jotka olivat 10cm pituisia. Myrkky lamautti sen johon piikki osui alle viidessä minuttissa. Myrkkyyn oli myös harvinainen vasta-aine jota valmistettiin harvinaisista kyynelkukista joita kasvaa vain kuollon kalliolla. Kukaan ei ole kerennut saada vasta-ainetta ennen kuin on kuollut.

Yoppotit olivat hauskan näköisiä sillä heidän silmänsä eivät olleet kiinni kasvoissa vaan verisuonissa. Sen takia Yoppotit voivat heiluttaa silmiään pään yläpuolella. Tuikun lähellä kukaan ei viihtynyt kauan sillä Tuikku oli tulihirviö jota ympäröi roihuava tuli. Löysä oli kaikista venyvin pikkuhirviö.

Päivän puurtamisen jälkeen Drakkiksen vapautus suunitelma oli valmis. Huomen illan hämärässä Pikkuhirviöt suuntasivat kohti Transylvaniaa Orlocleshin linnaan jossa Drakkis oli kahlittuna. Linnaan meno ei olisi helppoa sillä yön musta rukkilukki odottaa eteiskäytävän katossa, ja iskee hampaansa tunkeilijaan. Sisäänmenoa täytyi suunnitella hetki ennen kuin oikea strategia löytyi.

Kun linnassa oli hiljaista Pikkuhirviöt ryntäsivät ovesta sisään, veikeät Yoppotit edellä valmiina harhauttamaan Rukkilukkia. Muut pikkuhirviöt säntäsivät linnan monimutkaisiin käytäviin. Pikku-Elsa ryntäsi suoraan linnan alimpaan vankityrmään jossa hän törmäsi Polyppiin, linnan lihan syöjä mustekalaan joka asusteli linnan pimemmässä pohjattomassa kaivossa jota valaisi vaan kuu täysin pilvettömänä yönä. Se joka kurkisti kaivoon huomasi kuun valossa kiiluvat keltaiset silmät, ja seuraavana hän tunsi limaiset lonkerot ympärillään, jonka jälkeen nivelvoima alkoi vetäämään hitaasti mutta limaisesti alaspäin kohti monen terävän hampaan täyttämää suuta. Mutta Elsa tiesi ettei kaivoon saisi kurkistaa vaan täytyi hiipiä hiljaa ja varoen päästämättä hiiskahdustakaan ettei Polyppos vaan kuulisi että joku oli linnan alimassa kerroksessa.

Sillä välin Wolfie oli tutkimassa keittiöstä oliko Drakkis tungettu jääkaappiin. Wolfie kurkisti jääkaappin ja huomasi Ronskin syömässä linnan ruokia. ”Miten sinä sinne eksyit, Ronski?”

”Nälkä yllätti minut joten päätin maistaa herkullista kermakakkua, kakku oli niin hyvää että tungin itseni kokonaan sinne ja samassa ovi lukkiutui kiinni enkä päässyt pois.”

"Miten sinulla on taas nälkä söimme ennen tänne tuloa muhkean aterian."

”Mutta kun jännitys lisää ruokahalua", Ronski tokaisi.

"Jos syöt vielä vähänkin lisää niin paisut kuin ilmapallo ja joudut vierimään pallona koko loppu ikäsi!"

”Hui ei saa pelotella!”

"Jatketaan matkaa eteenpäin Ronski."

”Selvä mennään tätä käytävää suoraan eteenpäin."

Muualla linnassa kävi kova vilske sillä pikkuhirviöiden etsintä partio vilisteli linnan jokaisessa nurkassa.
Löysä oli puolestaan eksynyt yöpuutarhaan, jossa asusteli puolenkuun kauhu - jättiläislihansyöjäkasvi joka oli 8 metriä pitkä, ja 3 metriä leveä.

Sillä välin Wolfie ja Ronski matkasivat kohti suurta ruokasalia jota koristi kymmenet pääkallot seinällä. Linnan keittäjät olivat vanhoja luurankomummoja joilla oli vähän ihoa luidensa päällä. Keittiöstä löytyi myös veripulloja vuodelta 1839 ja tuoreita lepakon silmiä.

”Hui mikä tuo on?”

”En minä tiedä!”

"Drakkis missä sinä olet? Huhuu Drakkis!"

Elsan huutoon ei vastannut kukaan, vaan Elsan oma ääni kimpoili linnan joka kolkassa. Linnan vankityrmässä oli pelottavaa, pimeää ja kosteaa.

”Iik mikä tu-tu-tuo on? Se tuntuu jotenkin luiselta! Hui! Sehän on luurangon käsi!”

”Mitä sinä huudat, Elsa? Se olen minä, Skelli.”

”Mitä sinä täällä teet Skelli?”

”Samaa saa kysyä sinulta, olen täällä samasta syystä kuin sinäkin, etsimässä Drakkista.”

"Ihanaa ettei minun tarvitse kuljeskella yksin täällä pimeässä vankityrmässä. Mukaavaa kun pidät minua kädestä! Tuntuu jotenkin niin turvalliselta kun ystävä pitää minua kädestä."

”Miten niin? En se minä ole!”

"Valehtelet!"

”En, minä puhun täyttä totta!”

”Mikä se sitten on?”

"En tiedä juostaan tuohon vaunuun!"

”Täällä on niin pimeää Skelli.”

"Onko sinulla tulitikkuja mukana?"

"Mutta Skelli mehän olemme vielä pieniä emme me saa leikkiä tulella."

”Missähän muut mahtavat olla, Elsa? Täällä ei ole ristinsiuluakaan."

Samassa vaunu alkaa liikkua hitaasti eteenpäin. ”Mitä sinä nyt oikein teit Skelli?”

”En mitään laitoin käteni jollekin kahvalle ja nojasin siihen vahingossa!”

"Voi ei se oli vaunun jarru vipu, yritä vetää jarruvipua itseesi päin!"

”Selvä (Raks) hupsis se irtosi!”

"Mitä sinä oikein sanoit?"

"Annoin sinulle niin helpon tehtävän ja sinä menit möhlimään sen!"

"Miten meidän nytten käy se on arvoitus. Ronski kuulitko sinäkin tuon?"

"Tarkoitatko tuota isoa hämähäkkiä?"

"Sitä juuri!"

"Ihan kuin se olisi pelästynyt jotakin."

Vastaus tulee Rukkilukin takaa: veikeät Yoppotit ajavat sitä takaa.

"Siitäs saat iso, paha, häyjy hämähäkki! Alahan mennä jo!"

"Elä yhtään yritä irvistellä menehän matkoihisi tai kohta kauniit torahampaasi uiskentelevat vesi lasissa!" (nauraa)

"Oletteko jo löytäneet Drakkiksen?"

"Emme oletteko te?!"

"Missähän Löysä mahtaa olla?"

Kukaan ei tiedä että Löysä raukka on eksynyt yöpuutarhaan jossa asustaa puolenkuun kauhu, hirmuinen lihansyöjäkasvi. Löysä käveleskelee puutarhassa rauhallisesti ja miettii kauniita asioita. "Hym... kun pääsen kotiin niin syön suuren annoksen suklaajäätelöä ...jam jam oho ompas ruma kanto."

Samassa kukkapenkistä kuuluu rapinaa ja hetken kuluttua suurisuinen ruma otus nousee ylös kukkapenkistä. Löysä säikähti pahasti suurisuista lihansyöjäkasvia, joka oli yhtäkkiä noussut.

"Miten sinä kun olet niin ruman näköinen!"

Suurisuinen rikkaruoho katsoi Löysää vihaisesti.

"Pe-pe-perun sanani, minun täytyy saada tietää missä Drakkis on! Jos et kerro niin ruiskutan päällesi rikkaruohomyrkkyä. Alahan jo kertomaan minne olette Drakkiksen piilottaneet!"

Kasvi taivutti itseään taaksepäin ja avasi suunsa josta valui limaista vihreää nestettä. Kasvin suusta näkyi monenmoista terävää hammasta jotka yrittivät kohta koskettaa löysää. Löysä onnistui kuitenkin välttämään lihansyöjäkasvin ensimmäisen hyökkäyksen muuttumalla nestemäiseksi lätäköksi. Kasvi valmistui uuteen iskuun ja taivutti jälleen itseään taaksepäin saadakseen joustavan syöksyn kohti tunkeilijaa. Löysästä näytti jotenkin siltä että kasvista olisi tullut parimetriä korkeampi ja muutaman kymmensenttiä leveämpi. Nyt kasvi melkein sai upotettua hampaansa löysään, mutta Löysä ennätti väistää iskun ja tapahtuneen johdosta kasvin hampaat jäivät kiinni omaan varteensa.

Samalla kun Löysä taisteli kasvia vastaan niin taivas tummeni, salamat välähtelivät kirkkaina taivaalla ja ukkonen järisytti maata.

(Kaikki): "Mikä tuo oli?"

Kukaan ei aavistanut että joku linnan asukki oli saanut selvää pikkuhirviöiden puuhista. Joku joka hallitsi karmeita loitsusuja ja oli kaikkien vampyyrejen esikuva.

(Yhteen ääneen): "ORLOCLES tietää että olemme linnassa."

"Mitä me nyt teemme!!!"

"Emme voi paeta meidän täytyy taistella pahaa Orlocleshia vastaan niin kauan kunnes löydämme Drakkiksen!!"

"Wolfie onko sinulla mukana se radiopuhelin?"

"On mitä me sillä teemme?!"

"Ilmoitetaan muille paikka missä tavataan!"

"Selvä, tässä se on!" (Kaikille): "Kokoonnutaan alimassa vankityrmässä, VÄLITTÖMÄSTI!"

Viestin kuultuaan kaikki pikkuhirviöt suuntaavat kurssinsa alimpaa vankityrmää kohti. Kasvi saa hahmpaansi irti omasta varrestaan ja syöksyy suoraan kohti Löysää. Löysä huomaa rikkaruohomyrkkypumpun puutarhan seinän vieressä ja hakee sen nopeasti. Kun kasvin suu jo lähestyy Löysää uhmaavaa vauhtia niin Löysä tähtää myrkkypumpulla kasvin suuhun. Juuri kun hampaat ovat koskettamassa hän suihkauttaa rikkaruohomyrkkyä kasvin päälle. Myrkyn vaikutuksesta kasvi lakastuu ja kaatuu maahan.

"Olisit vaan päästänyt minut lähtemään niin tätä ei olisi tapahtunutkaan!"

Löysä lähtee valumaan kohti alimpaa vankityrmää missä muutkin ovat. Pienen hetken kuluttua kaikki paitsi Elsa ja Skelli ovat linnan alimassa vankityrmässä tapaamispaikalla.

"Elsa mikä paikka tämä oikein on? Näyttää sala huoneelta!"

Elsa ja Skelli eivät tiedä että ovat tulleet Drakkiksen vankityrmään.

Muut ihmettelevät minne Elsa ja Skelli olivat kadonneet. Yhtäkkiä Yoppotit huomaavat Elsan ja Skellin jalan jälket. "Hei tulkaa katsomaan täällä on Elsan ja Skellin jalanjäljet! Ne johtavat suoraan tuolle raiteelle!" Ronski toteaa. "Mutta missä vaunu?"

"Elsalla ja Skellillä tietenkin! Lähdetään seuraamaan raidetta!"

Niimpä pikkuhirviöiden pelastuspartio lähti seuraamaan raidetta. Lyhyen ajan päästä vastaan tuli ongelma. Raiteesta lähti kolme haaraa kolmeen eri luolastoon.

"Mitä me nyt teemme? Edessämme on kolme tunnelia! Ja vain yksireitti on oikea."

"Meidän täytyy hajaantua kolmeen ryhmään", Wolfie toteaa. "Minä sanon ryhmät: Yoppotit ottavat vasemman tunnelin, Löysä ja Tuikku ottavat keski tunnelin, Ronski ja minä otamme oikean puolisen tunnelin. Onko kellään kysyttävää? Jos ei niin lähdetään matkaan, muistakaa olla varovaisia", Wolfie tokaisee.

"Täällä on niin pimeää Tuikku."

"Miten niin minähän loistan koko ajan!"

"Miksiköhän tänne ei ole laitettu minkäänlaisia lyhtyjä?"

"Etkö muista vampyyrit vihaavat valoa!"

"Niin tietenkin. Unohdin."

Sillä välin kun muut etsivät Elsaa ja Skelliä niin Orlocles on lähtenyt liikkelle. Wolfie ja Ronski ovat myös omassa tunnelissa myös Yoppotit ovat liikkeellä.

"Tuntuu kuin jotain kävelisi päässäni!" Ronski sanoo vaimealla äänellä. "Voitko katsoa taskulampulla mitä päässäni mahtaa olla?"

"Selvä odota hetki niin kaivan lampun repusta! ...Noniin katsaistaampa" (Nielaus).

"Kerro mitä näet päässäni!"

"Et pidä kuulemastani jos kerron. Päässäsi on torakoita, isoja mustia torakoita, ja tuhatjalkaisia."

"Mi-mi-mitä sinä oikein sanoit? Ota ne heti pois! Aaapuuuaaaa inhoan ötököitä ne on niin rumia ja limaisia!!!"

"Kaikki ötökät lähtivät karkuun kun kuulivat karmean äänesi!" Wolfie naurahtaa.

Muualla samaan aikaan Elsa ja Skelli huomasivat ison oven edessään ja avasivat sen. Se oli jäänyt jollain auki. "Hei katso löysimme Drakkiksen."

Drakkis oli kahlittuna linnan seinään.

"Avataan kahleet, ja poistetaan huivi suun edestä", Elsa komentaa.

"Selvä avataan kahleet", Skelli iloitsee. (tuskistunut) "Ne eivät hievahdakkaan mitä me nyt teemme!?"

"Skelli poista huivi Drakkiksen suulta", Elsa käskee.

"Ok odota kapuan sinne! Kas noin."

"Ihanaa nähdä teitä mutta missä muut ovat?" Drakkis kysäisee.

"Tulossa tänne", Elsa huudahtaa iloisesti.

Kaikkien yllätykseksi kaikki tunnelit yhdistyivät loppu kohdassa jossa vankityrmän ovi jo häämöttää.

(Kaikki): "Olemme perillä!"

Pikkuhirviöt juoksevat tervehtimään Drakkista.

"Siinähän te olette kaikki yhdessä minulla on ollut niin ikävä teitä."

(Kaikki): "Niin meilläkin sinua! Elmiira on hyvin huolissaan sinusta ja odottaa jo sinua Strassiassa meidän kotimaassamme!"

"Tuikku voitko sulattaa nämä kahleet irti?"

"Mukavaa kun minusta nyt on hyötyäkin ettei aina vaan harmia! Selvä minä sulatan kling siinä meni ensimmäinen kahle, klong siinä meni toinen klung ja siinä meni viimeinen ja nyt olet vapaa!"

"Kiitos Tuikku! Ei sinusta ole koskaan harmia."

"Shii kuuletteko joku on tulossa tänne! Se on varmaan Orlocles."

He olivat oikeassa kukapa muu se oli kuin Orlocles.

"Kas kas sinun säälittävät pikku ystäväsi ovat tulleet pelastamaan sinua", Orlocles nauraa ivallisesti.

"Älä hauku ystäviäni tai..!"

"Teet minulle mitä?" Orlocles puhisee.

"Kadut sitä koko loppun ikääsi", Drakkis uhoaa vihaisena!

"Miten sinä muka minut voittaisit?"

"Olethan isäni, taitosi ovat geeneissäni. Olen nuorempi ja nopeampi kuin sinä."

"Se on totta, mutta et ole yhtä suuri mahtava kuin minä", Orlocles puolustaa.

"Minulla on sentään sydän paikallaan, mutta sinulta se puuttuu", Drakkis raivoaa.

"Nyt tämä isä-poika-keskustelu saa loppua, minua alkaa oksettaa kiltteytesi."

"Mutta on yksi asia missä minä olen parempi", Drakkis todistaa.

"Noh missä muka?"

"Muodonmuutoksessa. Osaan muuttaa muotoani lepakoksi, mutta sinä et osaa vaikka olet niin suuri ja mahtava!" Drakkis naureskelee.

"Hiljaa, minä voin todistaa! Näytän että osaan muuttua lepakoksi."

Drakkiksella ja pikkuhirviöillä on katala suunitelma, kun Orlocles muuttaa muotoaan lepakoksi niin Drakkis nappaa lepakon pieneen häkkiin jossa Orlocles ei voi muuttaa muotoaan ahtauden vuoksi takaisin ihmiskokoon.

"En minä usko että osaat muuttaa muotoasi. Olet niin vanha ettet enään muista miten muodonmuutos tapahtuu!"

Ja niin Orlocles muutti muotoaan lepakoksi.

"Nyt, pikkuhirviöt antakaa häkki! Noin kiikissä on!"

"Kuka se nyt oikein on pieni ja säälittävä", pikkuhirviöt nauraa!

"Päästäkää minut ulos, tämä on käsky!!"

"Mitä, en minä kuule mitään", Drakkis vitsailee.

Nyt kun Orlocles on kukistettu niin linnan kirous murtuu ja kaikki pahuus muuttuu hyvyydeksi. Aurinko nousee linnan päälle, lintujen laulua kuuluu ulkoa ja kukkaset alkavat kukkimaan jälleen.

"Me kukistimme pahuuden, me olemme sankareita jokainen."

"Nyt kiiruhdetaan Strassiaan jossa rakkaani prinsessa Elmiira jo odottaa."

"Mutta mitä me teemme isällesi?"

"Annetaan hänen miettiä tekosiaan koko loppu elämänsä omassa rakkaassa häkissään!"

"Annetaan hänelle toinen lepakko leikki toveriksi."

"Joku oikein vihainen iso lepakko joka kouluttaa Orlocleshiä hieman kiltimmäksi!"

"Millä te tulitte tänne? Drakkis kysyy.

"Me tulimme tänne nopealla linnulla jonka saimme keijuilta lainaan matkan ajaksi. Tuossahan se on! Kapua kyytiin, Drakkis, me odotamme."

Puolen päivän lennon jälkeen he saapuvat Strassiaan jossa jo prinsessa Elmiira odottaa sydämen valittuaan luokseen. Kaikki juoksevat prinsessa Elmiiran luokse! Drakkis antaa ison halauksen ja suukon poskelle! "Minulla oli niin ikävä sinua Elmiira!"

"Minä niin huolestuin kun et saapunut paikaille. Tiesin heti että Orlocles on saanut selville että näemme aina puolenkuun aikaan ja lähetin pelastuspartion linnaan pelastamaan sinua ja nyt sinä olet täällä luonani. Mikään ei enää voi erottaa meitä ikinä", Elmiira toteaa.

"Elmiira minun piti eilen kysyä sinulta yhtä tärkeää asiaa, mutta en päässyt joten kysyn nyt tuletko vaimokseni?"

"Tulen rakkaani, mutta mitä Orlocles siihen sanoo?"

"Ei hän voi sanoa mitään sillä hänellä ei ole enää sanavaltaa."

"Miten niin?" Elmiira kysyy.

"Katsoppas tätä häkkiä tarkemmin mitä näet?"

"Lepakon, niin mitä siitä?"

"Orlocles muuttui lepakoksi ja minä nappasin hänet häkkiin jossa hän viettää loppuelämän!"

"Olet sinä kyllä mahdoton aviomies ja nyt pikkuhirviöt silmät kiinni!"

"Yök ne pussaa!"

Ja niin he elävät onnellisena perheenä elämäänsä yhä S ärkänniemen Orlochlessin Tornissa ja paha sai jälleen palkkansa.

*****************************************************
Pahoittelemme ettei kaikkea aineistoa ole vielä ehditty valmistaa.
Päivityksiä tehdään sitä mukaa kun aineistot valmistuvat.

*****************************************************